Illalla katselin Cherbourgin sateenvarjot. Ranskalainen musikaali vuodelta 1964. Enpä ollutkaan koskaan aiemmin sitä katsonut, enkä edes tiennyt millainen tarina elokuvaan liittyy. Ainoastaan elokuvan tunnusmelodia oli tuttu. Ensin tuntui ihmeen oudolta kuunnella, kun kaikki vuorosanat laulettiin. Mutta sain jopa ranskan kielestä selvää – eivät puhuneet liian nopeasti, koskapa lauloivat;-) Ensi kuulemalta lauletut vuorosanat ärsyttävät, mutta elokuvan edetessä mieli muutuu – itse asiassa lauletut vuorosanat vaikuttavat lopulta ihan luontevilta.
Itse ihastuin elokuvan värimaailmaan, sisustuksiin, vaatteisiin, esineisiin jne. Pastellinsävyisen elokuvan koko muotokieli oli todella ihastuttava.
Alunperin mustavalkoinen elokuva valmistui vuonna 1964. Elokuvasta on tehty vuonna 1999 värillinen versio – ei uutta versiota vaan vanha elokuva on “väritetty”. Tarina on vanha tuttu: nuori nainen rakastuu automekaanikkoon, mutta äiti haluaa tyttärelleen jotakin (taloudellisesti) parempaa. Nuorten rakastavaisten tiet eroavat, mutta kohtaavat lopulta kuitenkin.
