Saimme ystäviltämme joululahjaksi liput teatteriin. Niinpä sitten menimme katsomaan Tampereen Työväen Teatteriin commedia dell’arte -teatteriesitystä “Kahden herran palvelija”. Käsikirjoituksen on laatinut Carlo Goldon (1707-1793), joten kysymyksessä on vanha näytelmä, jonka tapahtumat sijoittuvat, kuinkas muuten kuin Venetsiaan. Kysymyksessä on siis komedia eli melkoista kaahotusta ja välillä melkoista yleisön naurattamista, mutta paljon myös mukavia oivalluksia. Vauhtia siis piisasi ja kaikenlaisia sattumuksia ja väärinkäsityksiä. Näytelmässä on mukana ovela palvelija, saita isä, mielettömästi rakastunut mustasukkainen kosija, puoskari jne. Palvelija Truffaldino päätyy erinäisten puolitotuuksien ja väärinymmärrysten kautta palvelemaan kahta isäntää, mutta arvelee itse hyötyvänsä kaksinkertaisen palkan verran. Jotta molemmat isännät pysyisivät tyytyväisinä palvelijaansa, täytyy palvelijan suihkia ympäri kaupunkia ja yrittää selviytyä isäntiensä päällekkäisistä vaatimuksista parhaan kykynsä mukaan. Vauhtia piisaa ja roolin läpivieminen edellyttääkin esittäjältään melkoista fyysistä kuntoa. Hauskaa koohotusta, hupaisia hetkiä ja helppoa katseltavaa – toimi ihan mukavasti, joskaan ei ehkä kovin useasti jaksaisi katsella.
Teatterin jälkeen menimme isännän kanssa syömään nepalilaiseen ravintola Katmanduun. Oli tosi hyvää ruokaa. Isäntä söi alkuun tulista nuudelikeittoa, tandoorimarinoitua lampaan sisäfiléttä, paprikaa, sipulia ja tomaattia, inkivääriä ja chiliä ja jälkiruuaksi friteerattua banaania ja rommia, jäätelöä ja kermavaahtoa. Minä söin alkuun tomaatti, kasviskeittoa, pääruuaksi kananpaloja pinaatti- valkosipuli- kermakastikkeessa sekä jälkiruuaksi pistaasimantelista ja cashewpähkinästä valmistettua, sahramilla maustettua jäädykettä. Nam, nam.
