Olimme illalla ystäväperheemme kanssa teatterissa ja sitten syömässä intialaisessa ravintolassa. Ystävämme oli hommannut teatteriliput komediaan Yasmina Rezan Vihan jumala (Le Dieu du carnage). Rooleissa olivat Helena Rängman, Miia Selin, Jari Ahola ja Reidar Palmgren.
Tarina alkaa siitä, kun kahden noin 11-vuotiaan pojan vanhemmat ovat selvittämässä ja sopimassa poikiensa tappelua. Toinen pojista oli lyönyt keppi aseenaan toista poikaa kasvoihin siten, että pari hammasta lohkesi ja huuli turposi. Toisen pojan isä on juristi, joka samalla selvittelee matkapuhelimessaan työasioita. Äiti taas on salkunhoitaja. Toisen pojan isä taas on jonkinmoinen kattilakauppias (tai rautakauppias) ja äiti kirjailija ja antropologi. Keskustelu alkaa sivistyneesti ja hillitysti. Kaikki lähtee kuitenkin purkautumaan ilmaisusta ”keppi aseenaan”, joka lyöneen pojan vanhemmista on virheellinen ja liioitteleva. Sovitaan, että kirjalliseen vahinkoilmoitukseen merkitään ”keppi kädessään”.
Keskustelu jatkuu – pikku piikkejä ja nälväisyjä sekä ilkeämielisiä vihjailuja heitellään puolin ja toisin. Eipä aikaakaan, kun hetki sitten sivistyneesti keskustelleet pariskunnat ovat ilmiriidassa. Ilmapiiri tulehtuu kunnolla ja kohta pariskunnat ovat keskenäänkin riidoissa. Välillä miehet pitävät yhtä – molemmat kun ovat nuoruudessaan olleet jengin johtajia. Välillä taas naiset muodostavat yhteisen rintaman. Mukaan vedetään vanhatkin pettymystä ja turhautumista aiheuttaneet asiat, puolison ärsyttävät piirteet ja viat. Liioittelua, paisuttelua, marttyyriutta – mukaan mahtuu niin draamakuninkaita kuin -kuningattariakin. Ja ihmisiä naurattaa. Niin minuakin. Välillä nolostuttaakin, kun huomaa itsekin käyttäytyvänsä riitatilanteessa yhtä naurettavasti. Ehkä juuri siksi – erittäin riemastuttava kokemus.
Teatteriesityksen jälkeen menimme intialaiseen ravintolaan Nanda Deviin, joka olikin uusi tuttavuus meille. Söimme ihan pitkän kaavan mukaan ja lasku oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Alkuruuaksi syötiin paistettua kotijuustoa, joka oli leivitetty ilmeisesti papujauhoilla. Pääruuaksi otin tandoori kanaa thalilautasella, raithaa, riisiä ja makeaa chilikastiketta. Isäntä valitsi yhden kokin erikoisista eli kanaa ja lammasta voimakkaassa valkosipulilla ja inkiväärillä maustetussa punajuurikastikkeessa. Valkosipulia siinä oli todella rutkasti. Jälkiruuaksi minulle riitti kaneilla maustettu ja maitoon keitetty kahvi. Isäntä söi jotakin toffeejäätelöä tms. Joka oli kuulema todella hyvää. Ihan mukava kokemus vaikka ei tämä kyllä voittanut Star and Moonlight -ravintolan keittiötä. Intialainen keittiö on kyllä yksi suosikeistani. Itse asiassa pidän intialaisesta ruuasta enemmän kuin esim. kiinalaisesta.
