Huhtikuun 4. päivänä suunnistimme isännän kanssa Helsinkiin Kulttuuritalolla järjestettävään Jazz Heat Bongo Beat -klubi-iltaan. Flow-festivaaleihin. Luvassa olisi kotimaista nykyjazzia sekä etiopialaisen jazz-muusikon Mulatu Astatken musiikkia. Kulttuuritalo oli kuuleman mukaan lähes loppuun myyty. Ilta piti sisällään mukavia koko joukon kiinnostavia yllätyksiä sekä ärsyttävän suurella volyymilla soitettua musiikkia ja välkkyviä valoja.
Ensimmäisenä lauteilla nousi minulle aiemmin tuntematon Dalindèo . Kitaristi Valtteri Pöyhösen johtama sekstetti soitti vallan mainiota musiikkia, jossa tuntuu yhdistyvän jazzmusiikki ja lattarimeininki (ensimmäisenä mieleen tuli bossanova) groovaavaan meininkiin. Musiikki on rentouttavaa, hyväntuulista ja tanssittavaa. Siinä on mukana aurinkoa! Valtteri Pöyhönen taikoi kitarastaan meheviä tväng-soundeja (kuten hän itse asian ilmaisi) ja välillä myös sähköpianostaan vinkeitä soundeja. Hän pahoitteli, ettei konserttitilanteessa pysty soittamaan yhtä aikaa pianoa ja kitaraa, mutta levyllä sekin onnistuu. Rumpali Jaska Lukkarinen rummuissa, Jose Mäenpää soitti trumpettia, Petri Puolitaival huilua, Pekka Lehti bassossa, Rasmus Pailos lyömäsoittimissa saivat Valtteri Pöyhösen johdolla saivat mielettömän menon aikaiseksi. Koko bändi soitti upeasti, mutta mieleen jäi erityisesti rumpali Lukkarinen ja kitaristi Pöyhönen, joka ymmärtääkseni vastaa biisien sävellyksestä. Pakko oli heti tauolla mennä ostamaan heidän levynsä ”Open Scene”. Jään innolla odottamaan heidän seuraavan levyn ilmestymistä. Biisejä uudelta levyltä kuultiin Kulttuuritalolla ja voin sanoa, että levy kannattaa ostaa.
Seuraavaksi esiintymisvuorossa oli Auteur Jazz. Bändiä johtaa Antti Hynninen, multi-instrumentaristi, joka nyt soitti ainakin saksofoneja. Bändissä soittaa myös Abdissa Assefa lyömäsoittimia, Antti Kujanpää pianoa, Jarno Lappalainen bassoa, Joakim Berghäll sopraano- ja baritonisaksofonia. Solistina oli Sara Sayed, joka esitti yhden biisin. Mielenkiintoinen ääni nuorella naisella. Bändi loihti saksofoneistaan mielettömiä saundeja – nähtiinpä ja kuultiinpa kahta barskaakin yhtä aikaa.
Sitten olikin vuorossa illan päätähti etiopialainen jazz-muusikko Mulatu Astatke & The Heliocentrics. Melkoisen groovaavaa meininkiä. Lyömäsoittajat takoivat congistaan perusrytmin, joka rullasi koko setin ajan. Hypnoottinen tunnelma. Mieleeni tuli afrikkalainen kansanmusiikki, jossa rytmi saa tanssijat transsiin. Sellisti toi kiintoisan lisän musiikkiin, vinkeitä soundeja. Mulatu itse soitti vibrafonia ja congia sekä sähköpianoa. Konsertissa kuultiin Astatken kehittelemää Ethio Jazz-musiikkia sekä tuoreempia sävellyksiä. Astatke on jo reilusti yli 60 mies, joka on soittanut aikoinaan mm. Duke Ellingtonin kanssa. Harmi vaan, että miksaaja kai?) oli vääntänyt nupit kaakkoon. Musiikki tuli niin hirveällä volyymilla, ettei sitä kestänyt kuunnella ilman korvatulppia. Lisäksi keyboard ja torvet peittivät alleen lähes kokonaan basson, rummut sekä Astatken vibrafonin, joka ei kuulunut oikeastaan lainkaan. Miksaaja oli ihastunut subbareihin siinä määrin, että kuunteleminen alkoi konkreettisesti tuntua epämiellyttävältä. Bassorumpu jyskytti niin, että sydän tuntui kääntyvän sen rytmiin. Harmi, että mielettömän volyymin ja subbareitten vuoksi musiikista jäi suurin osa kuulematta puhumattakaan kaikista kiinnostavista vivahteista. Siten vielä joku älykääpiö keksi välkyttää suoraan yleisöön suunnattuja kirkkaita valospotteja musiikin tahdissa. Kun oleskelee hämärässä, niin yksi kaksi rävähtävät kirkkaat, vilkkuvat valot saavat päänsäryn aikaiseksi.
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä, oli vuorossa Five Corners Quintet . Olin odottanut sitä koko illan. Onneksi miksaajakin vaihtui, niin pääsi nauttimaan itse musiikista. Meno oli aivan mieletön. Saksofonisti Timo Lassy irrotteli saksofonistaan sellaisia soundeja, että kylmät väreet meni selkäpiissä. Eikä trumpetisti Jukka Eskola hävinnyt menossa lainkaan. Bassossa oli Antti Lötjönen, pianossa Mikael Jakobsson ja rummuissa tietenkin Teppo Mäkynen. Mäkynen takoi rummuistaan rytmin, joka sai musiikin lentoon. Mieletön kokemus. Viisikko palkitsi odotuksen täysin. Vaikka väsymys alkoikin jo painaa ankarasti (Five Corners Quintet aloitti vasta puoli yhdeltä), jaksoi musiikista vielä innostua. Ja tietenkin piti uusin levy ”Hot Corner” ostaa mukaan.
