Jaa-a, Tuomas Vimman Helsinki 12 (2004) tuli luettua melko pian Torgrim Eggenin Sisustajan (2000) jälkeen. Tämä oli ehkäpä virhe. Kirjat muistuttavat jossakin määrin toisiaan kuten myös Bret Easton Ellisin Amerikan psykoa (1991). Ihan ensimmäiseksi alkoi ärsyttämään – jotenkin päähenkilön puhetyyli ja koko olemus. Vimman tarkoituskin lienee ärsyttää. Siltikin, vaikka kysymyksessä on jonkinmoinen fantasia, niin tapahtumat menevät niin pahasti överiksi. Välillä mietinkin, että tarinassa onkin kysymys mainostoimiston vähäpätöisimmän työntekijän HTML-kulin päiväunista. Tämä vähäpätöistäkin vähäpätöisempi koodiorja seuraa firman menestyjien touhua sivusta – tyylikkäitä pukuja, kalliita autoja, snobbailua jne. ja kuvittelee millaista heidän elämänsä oikeastaan on.
Päähenkilö pukeutuu kalliisti ja asuu kalliisti – huonekalut ovat viimeisen päälle designiä, keittiö on varusteiltaan huipputasoa. Päähenkilö herkuttelee gourmet aterioilla ja huippuviineillä esim.Sällvikin karitsaa timjamikastikkeessa, juomana Chateau Talbotia sekä Kopi Luwak -kahvia Hennessyn Timeless-konjakin kanssa. Seuraavassa hetkessä hän istuu lähikuppilassa kittaamassa maitoa, salmaria ja kokista sekä mussuttaa pizzaa. Päähenkilö elää samanaikaisesti kahdessa maailmassa. Rahalla saa ja hevosella pääsee – kun makean elämän illuusio särkyy, muuttuu elämä helvetiksi. Se, että pukeutuu käsin tikattuihin paitoihin, vaatturin tekemiin pukuihin ja vikunjanvillaiseen takkiin, juo huppuviinejä ja lukee Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistystä ei välttämättä tee kaverista fiksua.
Kaiken kaikkiaan kirja on mielenkiintoista luettavaa joskin osoittelevuudessaan ärsyttävä. Kahden ensimmäisen sivun jälkeen jo tajuaa, ettei kaverin tarina voi päättyä hyvin. Siinä suhteessa teos poikkeaa esim. Sisustajassa, jossa päähenkilön todellisuus ja fantasiat muodostavat mielenkiintoisen ja jännittävän kudelman, josta lukija ei voi tietää mikä on totta ja mikä taas ei. Päähenkilön fantasiat ja harhat tulevat näkymiin välähdyksenomaisesti – tarinan kuluessa ne saavat aina vaan suuremman vallan Sigbjørnista.
Mitä näistä kirjoista opin? Kannattaa karttaa tyyppiä, joka pukeutuu huippusuunnittelijoiden vaatteisiin ja suhtautuu pakkomielteisesti designintuotteisiin.
