Amelié on nuori nainen, jonka elämässä pienillä asioilla ja yksityiskohdilla on suuri merkitys. Pienet asiat ja yksityiskohdat ovat merkityksellisiä myös Jean-Pierre Jeunetin ohjaamassa elokuvassa Amelié (Fabuleux destin d’Amelie Poulain). Elokuva kertoo, kuten sen ranskankielinen nimikin ilmaisee, Amelié Poulainin satumaisesta elämästä. Näin elokuvan nyt toisen kerran, kun se sattui tulemaan tammikuun lopussa tv:stä. Voisin kyllä katsoa sen kolmannenkin tai neljännenkin kerran. Elokuvan ihastuttava tarina rakentuu aivan tavallisten ihmisten tavallisen elämän tavallisten tapahtumien yksityiskohdista. Elokuva Amelié pistää ajattelemaan, että elämän suurin seikkailu ja rikkaus sisältyy juuri noihin tavallisessa arjessa elettyihin hetkiin ja tapahtumiin. Pitää vain osata katsoa oikealla tavalla ja riittävän läheltä.
Amelién lähellä olevat ihmiset vaikuttavat toinen toistaan omituisimmilta persoonallisuuksilta. Esimerkiksi nuori mies, johon Amelié rakastuu, työskentelee seksikaupassa ja kummitusjunassa sekä keräilee valokuva-automaateissa otettuja hylättyjä valokuvia. Voi tietenkin kysyä mikä ylipäätään on omituista. Toisaalta ihmisten pikku omituisuudet tekevät heistä mielenkiintoisia – jokaisella heistä on oma tarinansa kerrottavanaan. Elokuva kehottaa katsomaan ihmisiä ja ympäristöä tarkasti ja riittävän läheltä – vain niin voi saada satumaisen elämän (fabuleux destin).
Elokuvassa minua viehätti myös sen loistava värimaailma – aivan kuin Pedro Almodóvarin elokuvassa Huono kasvatus. Värien ja valon hehku korostivat onnellisuutta ja saivat minut unohtamaan loskaisen, harmaan ankean maiseman, joka ikkunastani avautuu. Tämän elokuvan katsottuaan ei voi olla pahalla tuulella!
