Joulun välipäivinä YLE esitti muun muassa Pedro Almodóvarin elokuvan Huono kasvatus (La mala educación, 2004). Elokuva kertoo kahden tai oikeastaan kolmen pojan tarinan. Kaksi pojista, Enrique ja Ignacio, käyvät sisäoppilaitosta, missä katollinen pappi käyttää poikia seksuaalisesti hyväkseen. Toinen pojista menestyy elokuvaohjaajana, mutta toinen sortuu huumeisiin ja kamppailee oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa. Tarina on rankka – huumeita, hyväksikäyttöä ja kiristystä sekä kuolemaa. Jäin miettimään miten näiden kahden hyväksikäytetyn pojan elämäntarinat eroavat toisistaan. Miksi toinen selviää – ainakin näennäisesti ja menestyy. Toisen elämä taas on enemmän tai vähemmän selviytymistä päivästä toiseen sekä epätoivoista yritystä muuttaa kaikki paremmaksi.
Elokuvasta jäi päällimmäisenä mieleen visuaalisuus. Kuvallinen kerronta oli kaunista – voimakkaita värejä oli käytetty runsaasti, mutta tyylikkäästi. Toiseksi mieleeni jäi se, miten jännitys tiheni vähitellen loppua kohden. Elokuva tarjosi katsojalle paitsi ajateltavaa myös pohdittavaa. Tarina avautui vähitellen ja tarjosi mahdollisuuden tehdä oivalluksia. Elokuva oli aivan pakkoa katsoa ja saada selville miten tarina päättyy. Tarina ei ollut millään muotoa ennalta arvattava.
Lisätietoa elokuvasta:
- www.elokuvateatteri.com (suomeksi)
- www.imdb.com (englanniksi)
